Maaret Kallio kehottaa tunnistamaan mielen ansat

Maaret Kallio Yrittäjän Iltakoulussa Lahdessa

Voitko henkisesti hyvin, yrittäjä? Tv:stäkin tuttu psykoterapeutti Maaret Kallio muistutti Yrittäjän iltakoulussa Lahdessa 11.2. mielen ansoista, joihin on helppo langeta huomaamattaan.

Niin kiire, ettei ehdi kissaa sanoa. Keskiverto ei riitä kovassa kilpailussa, pitää olla paras. Minä kyllä pärjään omin voimin! Eikä nyt lasketa leikkiä, kun töitäkin on.

Tuttuja ajatuksia monelle yrittäjälle, tai kenelle tahansa arjen sankarille, jos pysähtyy kuuntelemaan itseään. Mutta pysähdymmekö me? Ja olemmeko oikeasti onnellisia, jos katsomme peiliin pintaraapaisua syvemmälle?

Tällaista jäätä koputteli kepillä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio helmikuisessa Yrittäjän iltakoulu -tapahtumassa Lahdessa.

LähiTapiolan, Suomen Yrittäjien ja työeläkevakuutusyhtiö Elon tilaisuus kiinnosti liki konserttisalillista väkeä. Moni mutusteli sanomaa illan päätyttyä, juuri niin kuin Kallio toivoi.

Kohtaamisen kauneus

Inhimillisyyden ja vastuullisuuden – lujan lempeyden – puolestapuhuja rakensi viestinsä ansojen ympärille. Niillä Kallio tarkoittaa ajatusmalleja, joihin ihminen lipsuu helposti hyvinvointinsa kustannuksella.

Mielenterveys ei kosketa vain niitä, joille se tuottaa kipua, vaan jokaista. Vahvintakin yksilöä, Kallio muistutti.

− Kaikissa meistä asuu sekä järki että tunteet. Myös hulluutta löytyy ripaus jokaisesta, hän linjasi.

Arjen keskellä oma ja läheisten hyvinvointi voi ajautua sivurooliin. Tämä näkyy Kallion mukaan pariterapiatyössä.

− Yrittäjyys on usein hiipinyt suhteen kolmanneksi pyöräksi. Tärkeintä olisi kohdata sekä toiset että itsensä inhimillisinä olentoina arjessa, pysähtyä havainnoimaan omia ja muiden tunteita, hän vinkkasi lämpimän haastavaan tyyliinsä.

Kontrollista uskallukseen

Ihmiselle on tyypillistä olettaa, että hän tietää ”kaiken”. Senkin, mitä alaisen tai puolison päässä liikkuu. Yleisiä ovat myös lukkiutuneet käsitykset – ei tulla ajatelleeksi, että tulkinta saattaa osua vikaan.

Hektisyys verottaa voimia, mutta silti moni pitää kontrollin viimeiseen asti. Yksi tavoittelee väsymättä täydellisyyttä, ja väsyy lopulta siihen. Toinen kuuluttaa alati omaa tärkeyttään tai ylivertaisuuttaan.

Kaikki nämä ovat Kallion mukaan ansoja mielenterveydelle.

− Kiire on toki osittain totta, mutta se on myös mielentila ja seurausta omista toimintamalleistamme. Korostunut kontrollin tarve kertoo oikeasti ihmisen turvattomuudesta. Mielelle paljon parempi vaihtoehto on uskaltaa luottaa ja ottaa sopivasti riskejä, hän havainnollisti.

− Sen varmasti tiedämme jokainen, ettei täydellistä tai korvaamatonta ihmistä ole olemassa. Siksi täydellisyyden tavoittelu käy ajan myötä raskaaksi.

Kallion mukaan yritysjohtajakin saa välillä heittää leikiksi. Oikeastaan pitäisi.

− Ilolla on valtava merkitys onnellisuudelle. Leikillisyyttä kannattaa viljellä siellä täällä, vaikka työ olisi kuinka vastuullista.

Maaret Kallio otti yleisönsä Lahdessa.
Maaret Kallio otti yleisönsä Lahdessa.

Tunteet saa näyttää!

Suomalainen pyrkii itsenäisyyteen liiaksi asti. Sisukas kansa tarpoo sanonnankin mukaan kuin lotat lumessa. Reippauden alla piilee Kallion mukaan usein yksinäisyyttä.

− Ihminen on sosiaalinen eläin. Korostunut pintavahvuus on poisoppimisen tulos. Ihminen ei ole voinut turvautua elämässään toisiin, joten hän on opetellut pärjäämään, Kallio huomautti.

Sukua tälle on ”ylikestävyys” – se, ettei mikään tunnu missään. Moni esittää mieluummin kylmää kuin myöntää, että ilkeät sanat sattuvat. Ilokin usein kätketään, jottei vaikutettaisi itseriittoisilta.

− Kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös suru ja ahdistus. Esimies tai liikekumppanikin pystyy huomioimaan tunnetilat paremmin, jos niitä ei salata, Kallio totesi.

Sanoman ydin kiteytyy hyväksymiseen, myötätuntoon ja armollisuuteen. Se ei tarkoita, että kaikki pitäisi sallia, vaan ymmärrys kulkee käsi kädessä vastuullisuuden ja rajanvetojen kanssa.

Kun löydämme asioille merkityksen, emme enää juokse sammuttelemassa tulipaloja. Sen sijaan voimme Kallion mukaan nauttia siitä, mitä meillä on.

Teksti: Hanna Rusila
Kuvat: Juha Tanhua